Vuorenpeikon puuhakalenteri 2017

Kun syksyn viimeiset riennot oli kisailtu niin pimeät syystalviset viikonloput kuluivat mukavasti tyytyväisenä soffalla köllötellen ja akkuja lataillen (unohtamatta maksimaalista suklaatankkaustakaan). Uuden vuoden päästyä hyvään alkuun alkaa soffatyynyjen seasta kuitenkin aistimaan jonkinmoista rauhattomuutta. Rauhattomuus lisääntyy eksponentaalisesti ja muuttaa muotoaan. Pian kalenteria ja nettiä selataan kuumeisesti. Viestitellään kamuille kivoista kisoista ja houkutellaan heitä mukaan. Ja kohta ollaankin täyttä tohinaa jo ilmoittatumassa mukaan rientoihin ja suunnittelemassa reissuja ihan tosissaan. Hykerryttävää. Kerrassaan.

Nyt kun eletään tammikuun viimeisiä päiviä on homma jo lähtenyt lapasesta ihan tosissaan. Tässä vähän listaa mitä kivoja rientoja tänä vuonna on tiedossa Vuorenpeikolla... 

Transgrancanaria juoksu  25.2 , 82km polkuja Gran Canarian keskiosan vuorien yli kohti eteläkärjen maalia, korkeimpien huippujen tuntumassa kiemurtelevia, paikoin jopa kovin ilmavia polkuja ja mykistävän upeita maisemia.

Jäärogaining 18.3  4/8 h Jyväskylän hoodeilla.

Türi-Tori Kiirlaskumine 15.4, 47km loiskukasta jokimelontaa Virossa.

EM-Rogaining 22.4, 24h aikaa etsiä rasteja ja kerätä pisteitä Toscanan maisemissa Italiassa.

Bodom Trail 6.5 polkujuoksukisa Pirttimäessä. Ilmoittauduin talkoojoukkoihin. Taatusti mukava päivä tiedossa, puuhaten jotain kisajärjestelyjä kivassa porukassa ja kannustaen juoksijoita. Suosittelen lämpimästi liittymistä talkoojoukkoihin, jos tuolle päivämäärälle kaipaa jotain ulkoilua ja happihyppelyä.

Spring Adventure 13.5 seikkailukisa. Perinteisesti pyöräilyä, suunnistusta, melontaa ja virkistäviä yllätystehtäviä.

Kuusamon koskimelontaretki 24-28.5 ja samalla NUTS Karhunkierroksen kannustusjoukoissa.

Jukolanviesti 17-18.6. Tuo suunnistajan juhlapäivistä parhain. Tänä vuonna suunta Joensuuhun.

Marski Challenge 1.7. Seikkailukisa. Pyöräilyä, suunnistusta, melontaa ja ylläritehtäviä Lopen hoodeilla.

Retki Rogaining 8.7 24h Vuokatin maisemissa rasteja jahtaamassa ja itikoita ruokkimassa.

NUTS Ylläs-Pallas polkujuoksu 15.7. Isännän kuskina ja kannustajana, kun hän debytoi 134km matkalla.

Tunturisuunnistus 5-6.8 Kiilopään upeissa maisemissa.

MM-Rogaining Latviassa 18-19.8. 24h aikaa tutustua paikallisiin maisemiin ja etsiä mahdollisimman monta rastia.

Vaarojen Maraton 7.10. upeissa Kolin maisemissa.

Synkkä Syysunelma, lokakuun lopulla, kruunaa koko ulkoiluvuoden ja jos talviturkkia ei vielä tuohon mennessä ole heittänyt niin sekin hoituu samalla kertaa...

Ihan kaikki viikonloput ei siis vielä ole täyteen buukattuja ja silloin Vuorenpeikkolan naisväki suuntaakin todennäköisesti kohti Kotkaa ja Kymijoen loiskeita. 

Uusi hieno edustusasu odottaa jo kovasti ensiesiintymistä...

Suuntana Transgrancanaria 2017

Maisemaa Pico de Nievesiltä Rogue Nublon suuntaan

Viime keväältä jäi sen verran hampaankoloon että kun ilmoittautuminen 2017 TGC:lle aukeni, pistin ilmon sisään 82km:n matkalle. Isäntäkin, joka oli tuolloin totaalitelakalla häpyluun murtuman vuoksi, ilmoitti että hän lähtee myös. Ja jos hän ei ole tulloin vielä kunnossa niin ilmoitti lähtevänsä ulkoiluttamaan vaimoaan kävellen. Herttaista. Onneksi herra kuitenkin topui ko.vammasta ja saan lähteä nautiskelemaan kanarian maisemista ihan itekseni.

Hieno kivetty mutkakpolku CruzGranden yläpuolelta.

Päätimme tällä kertaa olla kisareissulla viikon, koska se osuu juuri koulujen hiihtolomaviikolle ja lähteä tammikuussa viikoksi ulkoilemaan kanarian poluille ja totuttamaan jalkoja raakoihin ylä- ja alamäkiin. Uskomatonta kyllä olen viimeisen puolen  ajan säästynyt isommilta sairasteluilta ja telakoinneilta, normaaleja ikääntymisestä johtuvia pikkukremppoja nyt lukuunottamatta. Tajusin onneksi keskeyttää Synkän Syysunelmankin ajoissa ja akillesvaivasta selvisin näin pelkällä pelästyksellä. Nyt koputtelen puupäätäni, jotta pysyisin edes jotakuinkin terveenä helmikuulle.

Harjoittelusta en voi oikein puhua mutta liikkumisesta kyllä. Syksyllä sulan kelin aikoihin kuului lamppulenkkeily Kiljavannummen kangaspoluilla suosikkeihini. Talven ja lumen vihaajana olen ulkoillut silloin, kun on ollut hyvää seuraa tarjolla mäkeen ja pitkiksille. Muutoin liikkuminen on tapahtunut pääasiassa mattoillen. Koska en harrasta sen tarkempaa tilastointia, vaan liikun fiiliksen ja jaksamisen mukaan, en voi lyödä pöytään mitään faktoja määristä. Mutta sen verran voin kuitenkin laskea että ylämäkeä olen mattoillut marraskuun puolivälistä alkaen koko Game of Thronesin tuotantokaudet eli pauttia rallaa 6x10x50min = 50h.

Vanha vaelluskartta täydentyi uusilla polkumerkinnöillä.

Tammikuun alun kanarian reissulla oli ilo huomata että mattoilusta on oikeasti ollut hyötyä. Semijyrkät ylämäet sujuivat nyt huomattavasti kevyemmin sauvoen kuin viime vuonna. Olimme siis viikon san Bartolome de Tirajanassa (Tunte) ja majoituimme Hotel la Tirajanasissa aivan kisareitin vieressä. Tukikohdasta oli loistavan helppoa lähteä poluille nautiskelemaan. Ja siirtymä autolla ylemmäs vuorillekin oli nopeaa ja helppoa. Voin lämpimästi suositella ko.hotellia kaikille ulkoilun ystäville. Hotellin puolihoidon aamu- ja illallisbuffeet olivat loistavan monipuoliset ja maittavat. Sängyt untuvapeittoineen tarjosivat rauhallista lepoa ja hotellin lämmitetty uima-allasalue ja aurinkotuolit olivat loistava valinta iltapäivän päikkäreille. Hotellista olisi saanut varattua myös hierontoja mutta ne palvelut jäivät tällä kertaa käyttämättä.

Päiväunilla altaalla.

Kanarian viikolla ulkoiluja kertyi noin 20h muistin mukaan. Nautin suunnattomasti karuista vuoristomaisemista. Havupuiden vihreys ja maaperän ruskean eri sävyt loistivat vahvoina sinisen taivaan alla kirkkaassa auringonpaisteessa. Siellä täällä pikkarainen kukkanenkin uhmasi karuja olosuhteita ja kukki kivenkolossa polun varrella. Tosin jyrkimmissä paikoissa katse oli pidettävä tiivisisti polussa, jottei kovasti kompuroisi. Parin ensimmäisen päivän jälkeen reidet huusivat hoosiannaa ja iltaisin venyttely olikin pakollista, jotta oli edes teoreettiset mahdollisuudet päästä seuraavana päivänä ulkoilemaan.

Naisten sarjan kisakartta. Transgrancanarian Tunten huoltopiste sijaitsee samalla aukiolla kuin kisan lähtö ja maali.

Rasti 15

Kanarian ulkoiluviikon kruunasi Tunten kylässä pidetty ”semiurbana” suunnistuskisa Trofeo Tunte-O. Se olinkin hauska mutta rankka kokemus viikon ulkoilluilla jaloilla. Omaan kisaan mahtui puuskuttamista armottomissa nousuissa, puskassa pyörimistä ja rastipisteiden ihmettelimistä. Lähdin matkaan ekana ja en nähnyt matkalla kuin muutaman miesten sarjalaisen. Heistä yhden kanssa ihmettelin pusikkoisessa rinteessä olevia kiviaitoja. Jännää kuinka molemminpuoleisesta kielitaidottomuudesta huolimatta suunnistuskommunikaatio saatiin toimimaan ja rasti löytyi kuin löytyikin yhteistyöllä puskan uumenista. Palkintojenjaossa olin pyllähtää pyrstölleni yllätyksestä, kun nimeni kuulutettiin pokkamaan pallille se isoin pytty. Naisten sarjassa taso ei siis todellakaan ollut kummoinen mutta väliäkö siitä, sillä kisapaikalla fiilis oli kaikilla maaliintulijoilla iloisen aurinkoinen ja espanjankielinen dramaattisilla eleillä höystetty pulputus täytti maaliaukion. Suurin ongelma olikin saada palkintopokaali mahtumaan laukkuun kotimatkalle. Kyllä tästä kisasta jäi mukavan hilpeät muistot kaikkinensa.

Palkintojenjaossa. Järjestäjän kuva.

Viikon aikana varmistui myös että lähden kisaan Hokan ATR Challengereilla. Unohdan Inovin x-talonit kokonaan. Maastopohja on niin kovaa ja kivikkoista että minun herkät prinsessan jalat tarvitsevat kaiken vaimennuksen mitä vain on tarjolla. Maaperä on jotenkin huokoista että siinä on todella hyvä pito, poislukien ikävät irtosoraiset ”perunapeltokivikot”. Lämpötila tulee kisan aikana vaihtelemaan aamun viileydestä iltapäivän paahtavaan helteeseen ja illan aluksi hyytävän kylmältä tuntuvaan ilmaan. Koko viikon ulkoilin lyhyessä juoksuhameessa, nilkkasukissa ja t-paidassa.  Tällaisessa varustuksessa tulen luultavasti lähtemään myös kisaan. Yhtenä päivänä jouduin vetämään ohen juoksutakin päälle, kun puuskainen tuuli kävi ylhäällä vuorilla niin armottomana kovana ja kylmänä. Kisaan varaan aamun viileyteen irtohihat ja päivällä niihin voi kuivata mukavasti hien ja iltasesta ne saa taas tuulen kuivaamina vetää ylös asti suojaamaan jäähtyvää ulkoilijaa. Reppuna matkaan lähtee tuttu ja turvallinen NorthFacen enduro13, tuunattuna irtotaskuilla ja juomapullotelineellä. Kovat juomapullot on helppo täyttää huolloissa sen mukaan mitä juomaa kuluu.

Irtosoraa matkalla Tejedaan.

Aiemmasta viisastuneena aikataulutan oman kisani, jotta tiedän tarkkaan cutoffien ajat. Ja suunnilleen sen missä milloinkin liikun. Ylämäkiin kuluu minulla aikaa 15-25min/km ja alamäkiin n.10-15min/km. Hidas on hidas mutta päämäärä on maali. Olen myös miettinyt toimintaani huoltopisteillä ja tullut siihen tulokseen että on paras tehdä itselleni toimintaohje, jonka ihan konreettisesti kiinnitän reppuun mukaan. Väsyynenä sitä säätää ihan turhia ja on helppo unohtaa kaikenmoista. Ohje näyttää tällä hetkellä seuraavalta:

1. Juo kupillinen (0,5 l kuksa) ja ota suolatabletti Teror, Talayon, Tejeda, Garanon.
2. Täytä kaikki pullot täyteen.
3. Syö JOTAIN( banaani, scnickers, tupla, geelinamuja)
4. Liikkeelle!

Terorin ja Nublon nousussa ota geelinamuja ½h kohdalla.

Kuulostaa tyhmältä mutta väsyneenä sitä todellakin saa mitä ihmeellisimpiä tyhmiä ajatuksia päähänsä, jotka juuri silloin tuntuvat aivan briljanteilta...

Tejedan leipomosta löytyi herkku poikineen ja aivan kisareitin varrella.

Sitten hiukan omaa aikatauluarviota kisaan. Huoltopaussit on laskettu mukaan:

Startti 7.00

Valleseco 7.5 km, klo 8.15

Teror 6.1km, klo 9.15

Arinez 8.1km, klo 11.50

Tejeda 6.7km, klo 13.30, CUT OFF 14.45

Garanon 10.8km, klo 16.30, CUT OFF 17.15

Tunte 12.5km, klo 19.20, CUT OFF 20.40

Ayagaures 12.1km, klo 22.10, CUT OFF 0.30

Parque Sur 13.8km, klo 00.30, CUT OFF 04.00

Maali 3.6km, klo 01.30, CUT OFF 05.00

Jos maaliin pääsen niin se on aivan mahtavaa! Jos taas en, niin silloin olen ainakin yrittänyt ja tulen yrittämään uudelleenkin. Joka tapauksessa jo matka kohti Transgrancanaria 2017 on ollut todella hieno ja antoisa. Nyt peukut pystyyn TERVEYDELLE!

Iloinen ulkoilija