Hiljaista on pidellyt Vuorenpeikon
blogi-rintamalla. Mutta se ei tarkoita sitä ettei mitään ole
puuhasteltu. Päin vastoin, uusi neitopeikon kanssa aloitettu
yhteinen harrastus on imaissut mukaansa. Nimittäin koskimelonta.
 |
| Vuorenpeikko Sittarännin kuohuissa |
Kaikkihan alkoi keväällä siitä, kun
peikkoneito kysyi että voidaanko me taas mennä katsomaan
Myllykoskelle kevään koskimelontakisoja. Luonnollisesti minulla ei
sitä mitään vastaan ollut. Niinpä kisapäivänä parkkeerasimme
kosken partaalle muun yleisön joukkoon ja ihastelimme upeita laskuja
läpi kuohujen ja ripeää reskuutustoimintaa, kun kisaaja kaatui
uimasille. Kilpailut järjestävä seura, Kohina, mainosti kisan
kuluessa omia tulevan kesän koskimelontakurssejaan. Kun kisaan
osallistunut venäläisnainen kaatui ja ui kosken alas, neiti kysyi
naama innosta hehkuen että voitaisiinko me osallistua sellaiselle
alkeiskurssille. Siitä se sitten lähti.
 |
| Neitopeikko huvittelemassa Sittarännin loiskeissa. |
Kesäkuun toisena viikonloppuna sitten
pakkasimme vermeet autoon ja suuntasimme perhoset vatsassa kutitellen
kohti Kymijokea ja Konttia, Kohinan melontatukikohtaa. Perillä
meille valittiin sopivat kajakit, aukkopeitteet, melat ja kypärät.
Sen jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään. Molemmilla ryhmillä
oli omat pääopet ja liuta apuopeja. Neidin kanssa pääsimme eri
ryhmiin, jotta molemmat voisivat keskittyä melontaan täysillä.
Meille opetettiin virtaan menemistä ja sieltä pois tulemista sekä
virran yli lossaamista. Ja tietty ne tärkeimmät eli mitä tehdään
kun kaadutaan ja joudutaan uimasille. Koko viikonloppu oli täynnä
uuden oppimista. Lauantaina pidemmällä ruokatauolla maistui totta
totisesti myös päiväunet. Ja iltapäivällä jatkettiin taas
joella ja lopuksi päästiin myös laskemaan koskia aina Torminvirran
loiskeista väliportaan kautta alas Sittaränniin.
 |
| Tiukkaa keskittymistä. |
Ensimmäinen lähestyminen kohti
Torminvirtaa nosti palan kurkkuun. Voi kauhistus mitkä aallot ja
mikä kohina ja pauhu. Hui! Piti ihan niellä pari kertaa.
Uintikeikaksihan se ensimmäinen lasku sitten meni, kun sivuaalto
heitti sukellusveneosastolle. Sain oivan neuvon että koskeen
mennessä kannattaa hyräillä jotain biisiä. No, ensimmäisenä
kyllä mieleen tuli Mikki merihädässä...nyttemmin päässä soi
”No hitto miks ei” eli kehitystä on tapahtunut sillä saralla.
Iltasella oli mukava kuunnella kokeneempien melojien juttuja,
kokemuksia ja vinkkejä. Tosin väsy iski kyllä nopsasti ja
saunanpuhtaina kellahdettiin makuupussiin koisimaan.
 |
Sunnuntaina jatkettiin melomista ja
iltapäivällä sitten saimme kurssitodistukset. Väsyneinä ja
onnellisina suuntasimme auton keulan kotia kohden. Olimme taittaneet
kotimatkaa pari minuuttia, kun peikkoneiti kysyi että voisiko
partioleirin perua, jotta hän pääsisi junnuleirille melomaan. Ja
ennen kuin peikkoneiti simahti apukuskin penkille sanoi hän että
kurssilla oli tosi kivaa kun oli niin hyvät opet ja kivat
kurssikaverit. Ja että kosken laskeminen on kivempaa kuin Lintsillä
huvittelu. Olin samaa mieltä. Kotona sitten naputtelimme Kohinan
jäsenhakemukset matkaan. Ja melko pian tämän jälkeen perheemme kasvoi yhdellä koskikajakilla Purkilla.
 |
| Yhteistyöllä vaihtuu peikkoneidon Purkkiin isompi jalkatuki. |
Kurssin jälkeen olemme yrittäneet
päästä vesille niin usein kuin mahdollista. Aivan mahtavaa on
ollut se että joka kerta kun olemme päässeet Kontille, löytyy
vesille tueksi kokenut meloja mukaan. Heiltä on saanut hyviä
vinkkejä ja uusia oppeja. Olemme tunteneet itsemme tervetulleiksi
koskimelontayhteisöön. Toivottavasti omat taidot karttuvat niin
että voimme sitten tulevaisuudessa vastavuoroisesti opastaa itsekin
aloittelijoita ja olla apuopeina aloittelijoiden kursseilla. Ihanaa
on ollut huomata että vanhakin oppii uusia juttuja. Tosin paljon
hitaammalla kehityskäyrällä kuin peikkoneito. Nyt meillä on työn
alla eskimokäännöksen harjoittelu. Omaa opettelua varjostaa
eskimoklinikalta parin vuoden takaa saadut traumat. Niitä on nyt
pikkuhiljaa nuijittu pois ajatuksista ja harjoiteltu. Vielä se
pyörähtää ensi kevääseen mennessä. Loiskis ja molskis!
 |
| Vuorenpeikot lähdössä tiistaimelonnoille. |
