sunnuntai 14. elokuuta 2016

Hiljaiseloako???

Hiljaista on pidellyt Vuorenpeikon blogi-rintamalla. Mutta se ei tarkoita sitä ettei mitään ole puuhasteltu. Päin vastoin, uusi neitopeikon kanssa aloitettu yhteinen harrastus on imaissut mukaansa. Nimittäin koskimelonta.
Vuorenpeikko Sittarännin kuohuissa
Kaikkihan alkoi keväällä siitä, kun peikkoneito kysyi että voidaanko me taas mennä katsomaan Myllykoskelle kevään koskimelontakisoja. Luonnollisesti minulla ei sitä mitään vastaan ollut. Niinpä kisapäivänä parkkeerasimme kosken partaalle muun yleisön joukkoon ja ihastelimme upeita laskuja läpi kuohujen ja ripeää reskuutustoimintaa, kun kisaaja kaatui uimasille. Kilpailut järjestävä seura, Kohina, mainosti kisan kuluessa omia tulevan kesän koskimelontakurssejaan. Kun kisaan osallistunut venäläisnainen kaatui ja ui kosken alas, neiti kysyi naama innosta hehkuen että voitaisiinko me osallistua sellaiselle alkeiskurssille. Siitä se sitten lähti.

Neitopeikko huvittelemassa Sittarännin loiskeissa.


Kesäkuun toisena viikonloppuna sitten pakkasimme vermeet autoon ja suuntasimme perhoset vatsassa kutitellen kohti Kymijokea ja Konttia, Kohinan melontatukikohtaa. Perillä meille valittiin sopivat kajakit, aukkopeitteet, melat ja kypärät. Sen jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään. Molemmilla ryhmillä oli omat pääopet ja liuta apuopeja. Neidin kanssa pääsimme eri ryhmiin, jotta molemmat voisivat keskittyä melontaan täysillä. Meille opetettiin virtaan menemistä ja sieltä pois tulemista sekä virran yli lossaamista. Ja tietty ne tärkeimmät eli mitä tehdään kun kaadutaan ja joudutaan uimasille. Koko viikonloppu oli täynnä uuden oppimista. Lauantaina pidemmällä ruokatauolla maistui totta totisesti myös päiväunet. Ja iltapäivällä jatkettiin taas joella ja lopuksi päästiin myös laskemaan koskia aina Torminvirran loiskeista väliportaan kautta alas Sittaränniin.

Tiukkaa keskittymistä.
Ensimmäinen lähestyminen kohti Torminvirtaa nosti palan kurkkuun. Voi kauhistus mitkä aallot ja mikä kohina ja pauhu. Hui! Piti ihan niellä pari kertaa. Uintikeikaksihan se ensimmäinen lasku sitten meni, kun sivuaalto heitti sukellusveneosastolle. Sain oivan neuvon että koskeen mennessä kannattaa hyräillä jotain biisiä. No, ensimmäisenä kyllä mieleen tuli Mikki merihädässä...nyttemmin päässä soi ”No hitto miks ei” eli kehitystä on tapahtunut sillä saralla. Iltasella oli mukava kuunnella kokeneempien melojien juttuja, kokemuksia ja vinkkejä. Tosin väsy iski kyllä nopsasti ja saunanpuhtaina kellahdettiin makuupussiin koisimaan.


Sunnuntaina jatkettiin melomista ja iltapäivällä sitten saimme kurssitodistukset. Väsyneinä ja onnellisina suuntasimme auton keulan kotia kohden. Olimme taittaneet kotimatkaa pari minuuttia, kun peikkoneiti kysyi että voisiko partioleirin perua, jotta hän pääsisi junnuleirille melomaan. Ja ennen kuin peikkoneiti simahti apukuskin penkille sanoi hän että kurssilla oli tosi kivaa kun oli niin hyvät opet ja kivat kurssikaverit. Ja että kosken laskeminen on kivempaa kuin Lintsillä huvittelu. Olin samaa mieltä. Kotona sitten naputtelimme Kohinan jäsenhakemukset matkaan. Ja melko pian tämän jälkeen perheemme kasvoi yhdellä koskikajakilla Purkilla.


Yhteistyöllä vaihtuu peikkoneidon Purkkiin isompi jalkatuki.
Kurssin jälkeen olemme yrittäneet päästä vesille niin usein kuin mahdollista. Aivan mahtavaa on ollut se että joka kerta kun olemme päässeet Kontille, löytyy vesille tueksi kokenut meloja mukaan. Heiltä on saanut hyviä vinkkejä ja uusia oppeja. Olemme tunteneet itsemme tervetulleiksi koskimelontayhteisöön. Toivottavasti omat taidot karttuvat niin että voimme sitten tulevaisuudessa vastavuoroisesti opastaa itsekin aloittelijoita ja olla apuopeina aloittelijoiden kursseilla. Ihanaa on ollut huomata että vanhakin oppii uusia juttuja. Tosin paljon hitaammalla kehityskäyrällä kuin peikkoneito. Nyt meillä on työn alla eskimokäännöksen harjoittelu. Omaa opettelua varjostaa eskimoklinikalta parin vuoden takaa saadut traumat. Niitä on nyt pikkuhiljaa nuijittu pois ajatuksista ja harjoiteltu. Vielä se pyörähtää ensi kevääseen mennessä. Loiskis ja molskis!

Vuorenpeikot lähdössä tiistaimelonnoille.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti